Aku Tuppurainen on HR-asiantuntija, joka omien sanojensa mukaan jäisi HR-ammattilaisten mittelöissä jumbosijoille. Mutta kukapa tuntisi ympäristökonsultin arjen haasteet paremmin kuin toinen ympäristökonsultti?

Kun Iisalmen poika vuonna 2007 pakkasi rinkkansa ja lähti Kuopioon opiskelemaan ympäristötekniikan insinööriksi, ei hän kenties osannut arvata, että 16 vuotta myöhemmin huolehtisi kaivannaisjätteen sijaan ihmisistä.

Siinä piilee Akun suurin vahvuus työssään henkilöstöhallinnon ammattilaisena Envineerillä: hän tuntee henkilöstönsä arjen läpikotaisin. Kun on itse vuosikaudet takonut ympäristölupahakemuksia ja muita prujuja, ei kenenkään tarvitse erikseen kertoa, mitkä asiat ovat kantoja kaskessa. 

”Tuki kollegoille on tehokasta, kun päästään siirtymään suoraan asiaan”, kiteyttää Aku.

Akun nykyiselle tontille kuuluu kaikki, mikä vähänkään HR-hommilta haiskahtaa. Ruohonjuuritasolla hän perkaa avoimia hakemuksia, intraa ja työsopimuksia, isommalla sudilla taas laatii osaamisstrategiaa ja häärää johtoryhmässä. Työn laajuus yhtä aikaa palkitsee ja haastaa, sanoo Aku.

”Olen HR-assistentti, HR-asiantuntija ja henkilöstöpäällikkö. Jos olen johtoryhmässä jotain päättämässä, löydän sen pian omalta työpöydältäni.”

Itsetutkiskelu vei uuteen rooliin

Henkilöstöhallinnon kiemuroihin Akun johdatti opetussijaisuus Savonia-ammattikorkeakoulussa. Hän oli täydentänyt opintojaan työn ohessa ja saavuttanut AMK-opettajan pätevyyden, ja tutun opettajan sapattivuosi tarjosi tilaisuuden seilata hetkeksi korkeakoulumaailmaan. Envineerillä vuoden mittaisesta tauosta sovittiin yksissä tuumin – hapokkaat kaivosvedet saivat jäädä hetkeksi.

”Olen kutsunut sitä oman itseni tutkimusvuodeksi. Sen aikana määritin omat arvoni. Haluan vaalia aitoutta itsessäni ja muissa, auttaa ihmisiä aina kun voin ja lähtökohtaisesti uskoa ihmisistä hyvää. Lisäksi haluan mennä kohti tuntematonta ja etsiä seikkailua eri muodoissa”, Aku luettelee. 

Aku oivalsi, etteivät ympäristökonsultoinnin haasteet enää vastanneet kirkastuneita arvoja ja tavoitteita. Opetusretkeltä palatessaan hänellä oli ehdotus: jos Envineerillä olisi tulevaisuudessa tarvetta osa-aikaiselle hallintohömpälle, hän olisi käytettävissä.

Akun palatessa Envineerille vuonna 2020 ryhdyttiin uutta työnkuvaa rakentamaan. Sorvauksen tulos oli rooli, jossa HR:lle lohkaistiin tuntuva osa työajasta ja loppu jäi projektityölle. Yrityksen edelleen kasvaessa HR-hommille on ollut koko ajan isompi tarve, ja nykyisessä työnkuvassa ”hallintohömppä” täyttää Akun kalenterin täyspäiväisesti. 

HR-identiteettiä etsimässä

”Olen roolissani niin tuore, että kaikki asiat tulevat ensi kertaa vastaan. Tilanteita tulee ja niitä taklataan, ja jatkossa yritetään opitun perusteella ennakoida. Jos HR-ammattilaisille järjestettäisiin taitokisoja, olisin jumbosijoilla, koska en tunne kaikkia nyansseja ja kikkoja”, Aku väittää.

Monessa solmussa auttavat osaavat kumppanit, kuten työterveys ja ulkopuolinen palkanlaskenta. Yleinen kollegoiden palaute Akulle on, että mikä yksityiskohdissa voi jäädä uupumaan, sen hän paikkaa tekemällä työtään tunnollisesti ja sydämellä. 

”En tiedä, allekirjoitanko sitä täysin. Teen töitä seitsemän ja puoli tuntia päivässä kestävällä sykkeellä, ja se saa riittää. Pyrin ylipäätään olemaan enemmän Aku kuin työ-Aku.”

Kuunteleva korva Akulta kuitenkin löytyy. Vaikka Envineerin miehistö on hajaantunut ympäri Suomen, Akun kajuutan ovi on avoinna. Tulevaisuudessa hän haluaisi pystyä entistäkin paremmin tukemaan kollegoitaan psykososiaalisen kuormituksen keskellä.

”Tässä työssä informaatiota tulvii näytölle ja aivoihin, on paljon aikatauluja ja asiakkaidenkin tilanteet muuttuvat. Olen hyvä kuuntelemaan, mutta olen kuitenkin edelleen insinööri, en psykologi. Eikä toki tarvitsekaan olla, mutta hyvinvoinnin tukemisen suuntaan haluaisin osaamistani kehittää.” 

Vanhat kollegat, uudet seikkailut – paluu oransseihin

Alun perin Aku päätyi Envineerille ensimmäisten joukossa, kun joukko läheisiä kollegoita hänen edellisestä työpaikastaan meni ja perusti uuden yrityksen. 

”Kun porukka ympärillä nosteli kytkintä, oli itselleni pienempi muutos lähteä vanaveteen kuin jäädä paikalleen. Siinä yhdistyivät tutut ihmiset ja alusta aloittamisen seikkailu. Tiesin, että näiden tyyppien kanssa pääsen vaikuttamaan asioihin.” 

Aku on kuitenkin valinnut Envineerin oranssin myös toisen kerran urallaan, alkuvuodesta 2023. 

Koulumaailmassa vietetyn sapattivuoden jälkeinen yhdistelmärooli henkilöstöhallinnon ja ympäristökonsultin puikoissa oli käynyt raskaaksi. Tämän seurauksena Aku halusi antaa ympäristöasiantuntijuudelle tilaisuuden konsultoinnin ulkopuolella ja hakeutui töihin valtiolle. Kuitenkin jo kuukaudessa hän ymmärsi, ettei ole jähmeämmän byrokratian mies. Keskustelut Envineerin johdon kanssa johtivat lopulta täysipäiväiseen HR-rooliin tutussa porukassa. 

”Valtion pois työntävä voima oli eittämättä olemassa, mutta kyllä vetovoima Envineerille oli ylivoimaisesti isompi”, kiteyttää Aku retkensä annin. 

”Tämä kääntyi lopulta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen – meillä oli yrityksen kasvaessa tarve isompiin HR-saappaisiin, jotka lopulta täytti mies, joka roolia on alusta asti rakentanut. Jaan Akun arvomaailman ja ihmiskäsityksen, ja siksi tiedän, että Aku on paras mahdollinen vaihtoehto meille”, kertoo Envineerin toimitusjohtaja Niko Karjalainen.

”Olen koko työurani ajan saanut osakseni aikamoista kuuntelua. Rohkeimmatkin ideat on otettu vastaan”, Aku kiittää.

Aku kiittää myös työyhteisön matalaa hierarkiaa, avoimuutta sekä halua auttaa kollegaa. Vastuuta annetaan – ja vapautta myös. Päätöksiä saa tehdä itse ja siinä samalla kehittyä ammatillisesti. Jos ja kun tapahtuu virheitä, niiden kanssa ei jätetä ketään yksin, vaan ne korjataan yhdessä. 

”Envineerillä tehdään ympäristöprojekteja siinä missä muuallakin, emme ole keksineet pyörää uudelleen. Meidät erottaa muista inhimillisyys. Jokainen tekijä on yksilö ja saa sen mukaista kohtelua”, Aku sanoo.