Sanna Sopasen tutkijatausta takaa, etteivät kannot projektikaskessa lannista, vaan innostavat oppimaan uutta. Meribiologina hän tuntee vesiympäristön, sen monimutkaisuuden ja myös oman tietämyksensä rajat.

Vesistöasiantuntijan rakkaus luontoa kohtaan juontaa juurensa partioon.

"Partiosta olen löytänyt kaveripiirini ja paljon luontoon liittyviä harrastuksia, metsässä könyämistä erilaisissa muodoissa. Olen asunut aina Helsingissä, ja sen vuoksi myös kaikki mereen liittyvä on lähellä sydäntä”, Sanna kuvailee.

Johtavana asiantuntijana Sanna tekee YVA-prosesseihin ja luvitukseen liittyviä vesistövaikutusten arviointeja. Monet hankkeista liittyvät vihreään siirtymään, kaivostoimintaan ja akkumateriaaleihin.

”Hankkeen tyyppi ei juuri muuta sitä, miten vaikutuksia arvioidaan, mutta eri hankkeiden vesistövaikutukset ovat erilaiset. Nykyisessä työssäni olen saanut sukeltaa aiempaa syvemmälle erityisesti kaivostoimintaan liittyviin vaikutuksiin.”

Määrätietoista ajelehtimista meritieteiden pyörteissä

Sanna kiinnostui biologiasta jo teini-ikäisenä, ja vuonna 1992 tie vei Helsingin yliopistoon. Itämeren ekologiaan liittynyt luento opintojen alkuvaiheessa herätti kiinnostuksen meritieteisiin, ja gradunteko avasi ovia sen ajan suuriin EU-hankkeisiin.

Sannan ajelehtimiseksi kuvailema urapolku johti Suomen ympäristökeskukseen tekemään väitöskirjaa levämyrkkyjen siirtymisestä planktisessa ravintoverkossa. Sen jälkeen hän toimi Itämeri-tutkijana Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa ja teki koordinaattorityötä Cities for Healthier Sea -hankkeessa, jossa Itämeren rannikkokaupungit tekivät vapaaehtoisia toimia meren tilan parantamiseksi.

Konsulttina Sanna on viettänyt liki 15 vuotta. Ammattitaito on hioutunut lujaksi, ja opettavaisimpia ovat olleet suuret meri-infrahankkeet – mittavimpana Nord Stream 2 -kaasuputken ympäristövaikutusten arviointi.

”Sitä tehtiin kuin Iisakin kirkkoa, sillä kaasuputken vaikutusten arviointi oli moneen muuhun hankkeeseen verrattuna laajempi ja meni syvemmälle. Uutisia putkesta onkin ollut sittemmin aikamoista seurata, kun sen parissa teki töitä pari vuotta.”

Pienempi seurue, enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa

Envineerille Sannan houkuttelivat yrityksen ihmisläheisyys ja passeli koko.

”Pienemmässä firmassa on etuja, joita isossa talossa ei ole. Koen, että pystyn täällä vaikuttamaan omaan työhöni. Turhaa sälää on vähemmän viemässä aikaa varsinaiselta työnteolta, hierarkia on matala ja erilaiset persoonat saavat näkyä”, Sanna listaa.

Työhyvinvointiin liittyvät asiat, kuten tunti liikuntaa viikossa työajalla, ilahduttavat ihmistä, joka innostuu arjessaan monenlaisista lajeista aikuistaitoluistelusta uintiin ja telemark-hiihtoon.

”Henkilöstöön liittyvät asiat hoidetaan meillä kokemukseni mukaan poikkeuksellisen hyvin. Omalla urallani Envineer on ensimmäinen paikka, jossa työhyvinvointi on sanojen lisäksi tekoja ja konkretiaa."

Tutkiminen ja perehtyminen eivät ole haasteita, vaan työn suola

Ympäristön suojeleminen ja ratkaisujen löytäminen siihen, että teollisuudessa voidaan tehdä asioita paremmin kuin ennen, motivoivat Sannaa arjessaan. Tietyllä tapaa työ on silti aina kultaisen keskitien etsimistä.

”YVA:n vaativilla hankkeilla on väistämättä jonkinlaisia ympäristövaikutuksia, ja on palkitsevaa etsiä tapoja vähentää niitä. On kuitenkin muistettava, että jos haluamme kännyköitä ja sähköautoja, niiden materiaalit on tuotettava jossain, ja on sula mahdottomuus, ettei sellainen toiminta vaikuttaisi ympäristöön. Metalleja tarvitaan jokapäiväisessä elämässä. Tätä tasapainoilua suuri yleisö ei aina tunnu ymmärtävän”, Sanna pohtii.

Tausta tutkijana näkyy Sannan suhtautumisessa monimutkaisiin projekteihin.

”Kun eteen tulee asia, jota en osaa, minusta on tosi mielenkiintoista perehtyä ja ottaa selvää. Erilaisten hankkeiden kirjo innostaa, sillä kaikesta oppii uutta ja päätyy myös kertaamaan vanhaa.”

Haasteita saattavat heittää muuttuvat aikataulut, jotka usein kuuluvat projektityön luonteeseen. Apua saa onneksi kollegoilta.

”Jos jokin mietityttää, keneltä tahansa voi kysyä, ja sitten pohditaan yhdessä. Erityisesti Viitasalon Matias on läheinen työkaveri jo edellisestäkin työpaikasta. Petri Kiuru, joka tekee meillä mallinnuksia, on tosi terävä apu matemaattisiin asioihin”, Sanna kiittelee.

Entä miltä näyttää johtavan asiantuntijan tulevaisuus? Alalla tulee eteen jatkuvasti uutta tietoa, jota on otettava haltuun. Konsulttityö ja pintavesivaikutusten arviointi jaksavat kiehtoa siinä määrin, että Sanna toivoo voivansa kehittää osaamistaan niiden parissa vielä pitkälle.

Yksi vaihtoehtoinen urahaave kuitenkin löytyy.

”Olin juuri viikon ensilumenladuilla Suomen Ladun Kiilopäällä, ja siellä oli saunatonttu, joka lämmitti savusaunaa ja piti huolta avannossa kävijöistä. Se vaikutti tosi hyvältä pestiltä”, Sanna nauraa.